Museo

Iso-Pappilan alue

Iso-Pappilan museoalue sijaitsee Mäntyharjun keskustassa. Nimensä se on saanut rovasti A. A. Bernerin aikana rakennetusta kirkkoherran pappilasta, joka valmistuttuaan vuonna 1812 oli pitäjän toiseksi suurin rakennus kirkon jälkeen. Nykyisen pappilan empiretyylinen ulkoasu on pääosin vuodelta 1854, mutta rakennusta on laajennettu vielä 1933. Pihapiiriin kuuluu myös väentupa 1800-luvulta ja aitta, halkovaja-vaunuliiteri sekä suuri kivinavetta, joka on rakennettu vuonna 1899. Lisäksi pihapiirissä on riihi, paja ja kellareita sekä puutarha.

Väentupaan on sisustettu tyypillinen mäntyharjulainen maalaistalon tupa. Toisessa päädyssä on näyttely, jossa esitellään Mäntyharjun historiaa monipuolisesti. Esillä on muun muassa mäntyharjulaisen valokuvaaja Nestor Kurvisen ottamia kuvia ja hänen kuvauskalustoaan.

Navetan yläkerrassa on näytteillä monipuolinen kokoelma hevosvetoista ajokalustoa. Näyttelyä on uudistettu vuonna 2007. Uusittu näyttely, Vetävä Työhevonen, kunnioittaa 100-vuotiasta Suomenhevosta.

Museon lähellä toimii Taidekeskus Salmela. Salmelan näyttelykokonaisuuteen kuuluva kuvanveistäjä Nina Ternon -museo, on  kivinavetan alakerrassa. Museoalueen vieressä on veteraanipuisto, jossa on miehistökorsu, taistelu- ja yhteyshautaa ja toisen maailmansodan aikainen tykki.

Iso-Pappilan kesänäyttely 2010

Iso-Pappilan saleissa uusi kesänäyttely 12.6. alkaen on Leikkimielellä -kolmen sukupolven leluja. Näyttely koostuu kouvolaisen lelukeräilijän Risto Kuparisen kokoelmista. Näyttely on avoinna 12.6.-8.8.2010  joka päivä kello 11-17 (ei juhannusaattoja ja juhannuspäivänä)

Leikkimielellä –Kolmen sukupolven lelunostalgiaa Mäntyharjun Iso-Pappilassa 

Mäntyharjun Iso-Pappilassa avataan 12.6. leikkimielellä - Kolmen sukupolven leluja Näyttelyn lelut ovat peräisin kouvolalaisen lelukerääjän Risto Kuparisen kokoelmista. Näyttelyssä on leluja kolmen vuosisadan ajalta. Vanhin näyttelyn lelu on nukke, joka on valmistettu Saksassa 1890-luvulla. Näyttelyn höyrykoneet ovat 1910-1960-luvulta. Suomalaisia puuleluja edustaa jyväskyläläisen Jukka -tuotteet autot, hevoset ja hirsirakennukset.

Leikkimielellä näyttelyn erikoisuus on höyrylaiva, joka on löytynyt uponneena Tammisaaresta 1900-luvun alusta.  Laivan moottori on 2-sylinterinen höyrykone, jota ei tuolloin ollut myynnissä Suomessa. Keisari Nikolai II risteili perheineen tuona aikana ahkerasti Suomen rannikolla ja tiedossa on, että Venäjän Keisari Nikolai II on tuolloin vieraillut tuolloin Tammisaaressa poikansa Aleksin kanssa. Olisko laiva keisarillinen lelu?  Tästä on mahdotonta saada selvyyttä, mutta ajatus leikkilaivan alkuperästä on kiehtova. 

Risto Kuparinen kertoo keräilemisestään seuraavasti ”Vanhojen leikkikalujen kerääminen ja niiden katseleminen herättää kaikissa muistoja ja tunteita, joita ei tiedä olevan olemassakaan. Lelujen myötä voi tehdä aikamatkan lapsuuteen tai mahdollisesti vieläkin pidemmälle isovanhempien lapsuuteen.  ”Tuollainen minullakin oli ja naapurin Maijalla oli tuollainen nukke.” 

Maalla leikkikalut olivat usein kotitekoisia papan tai isän omakätisesti veistämiä puuhevosia tai mummojen ja äitien ompelemia nukkeja. Lelut saattoivat ennen joulua salaperäisesti kadota ja ilmestyä sitten uudistettuna tuomaan iloa omistajalleen. Kaupungeissa ostolelut peltiautot, höyrykoneet, junat ja posliininukkeja olivat yleisempiä. Näissä leluista löytyy usein teksti made in Western Germany, valmistettu Länsi-Saksassa. 

Lelujen keräily on nykyään varsin yleistä, mutta ei kovin helppoa. Suomessa leluja on tuhoutunut paljon sotien aikana.  Lelut ovat historiaa samalla tavoin kuin muutkin kodissa olevat esineet. Olisi toivottavaa, että lasten kulttuuriin oleellisesti kuuluvia vanhoja leluja arvostettaisiin ja leikkikalut saisivat uuden vaikkapa elämän näyttelyissä ja kokoelmissa. 

Kokoelman kerännyt Risto Kuparinen on tavattavissa näyttelyssä 26.-27.5. (koululaispäivät)  sekä 12.6. Hän kertoo omasta keräilyharrastuksestaan ja kokoelmastaan.  Risto Kuparisiselle voi tuoda omia leluaarteitaan arvioitavaksi. Risto Kuparinen voi auttaa pääsemään alulle salapoliisityössä, jota monen lelun alkuperän selvittäminen vaatii.  Kuparisen harrastukseen keräilyn ohella kuuluu vanhojen lelujen kunnostus ja tästä myös voi hakea arvokkaita vinkkejä.

Iso-Pappilan toimen näyttely on Leikkimielellä - Kolmen sukupolven taidetta. Näyttely on syntynyt Mäntyharjun päiväkoti Touhulan eskariryhmän ja Mäntyharjun Kuvataideyhdistys ry:n seniorien yhteisten taidetuokioiden tuloksena.

Lisätiedot: Mäntyharjun kulttuuri- ja museopalvelut p. 0400 797 944

 

Miekankosken uittomuseo

Mäntyharjun museon kokoelmiin kuuluva Miekankosken uittomuseo sijaitsee aidossa tukkilaisympäristössä Miekankoskella, noin 10 kilometrin päässä Mäntyharjun kirkonkylästä. Uiton aika Miekankoskessa päättyi vuonna 1975. Puun matkaan metsistä tehtaille voi kuitenkin tutustua uittomuseon näyttelyssä. Saaren rakennukset ovat peräisin uiton ajalta, ja luovat aidon uittoympäristön tunnelmaa. Kokoelmat omistaa Mäntyharjun kunta, mutta avoinna pidosta huolehditaan Miekan kahvilan toimesta.

 Aukioloajat

 Museo on avoinna touko-elokuussa klo 10-20. Museoon on vapaa pääsy.

Miekankosken uittohistoria

Miekan saarta erottivat mantereesta alun perin salmet. Alempana vesistössä sijaitsevan Voikosken syventäminen 1800-luvulla laski vedenpintaa niin, että Miekan salmista tuli koskia. Pohjoinen Miekankoski kuitenkin ruopattiin irtouiton tarpeisiin.

Kaupallista uittoa Miekankosken kautta harjoitettiin ainakin 1800-luvun lopulta lähtien. Uittoväylän kymmenen suurinta käyttäjää perusti vuonna 1891 Mäntyharjun väliaikaisen uittoyhdistyksen. Samana vuonna Miekansaareen rakennettiin rata, jonka avulla tukkilauttojen hinaamisessa käytettyjä varppausaluksia saatiin siirrettyä saaren yli vesistöstä toiseen.

Kun Saimaalta rakennettiin oikoreitti Mäntyharjun vesistöön vuonna 1910, tuli Miekankoskesta kahden tärkeän uittoväylän risteyskohta. Samalla Mäntyharjun väylän uittotukikohta siirrettiin Miekansaareen, jonne rakennettiin uittotupa, paja ja varasto. Nykyiset rakennukset ovat peräisin 1940-luvulta.  Mäntyharjun reitillä siirryttiin nippu-uittoon viimeisten joukossa vuonna 1963. Nipuissa uittaminen tehosti ja nopeutti uittoa. Sen onnistuminen vaati kuitenkin muutostöitä. Miekassa uitto siirtyi eteläiseen koskeen, joka muokattiin nippu-uiton tarpeiden mukaiseksi. Uitto Miekankoskessa päättyi kokonaan vuonna 1975.  Miekan saari kunnostettiin museo- ja matkailukäyttöön vuonna 1990. Kosket muokattiin kalastuskäyttöön. Uittomuseo siirtyi kunnan omistukseen vuonna 1996, ja on osa Mäntyharjun museota.

 

Uittokirjallisuutta

 Pakkanen Esko, Antaa pölkyn juosta! Pieni kirja uitosta (Lusto Suomen metsämuseo ja metsätietokeskus ja Suomen Uittajainyhdistys ry 2004)

Pääskynen, Kari, Kymi uittoyhdistys 1873-1973 (Kymin uittoyhdistys 1971)

Rajakylien vaiheita (Pyhäkosken kylätoimikunta 2001)

 

Etelä-Savon museoista löytyy tietoa kootusti

http://www.etelasavonmuseot.fi