EtusivuMuseo  > Mäntyharjun museon kokoelmapoliittinen ohjelma

Museosta löytyy turvapaikka

Esineet ovat pikku hiljaa löytäneet paikkansa ja roolinsa Mäntyharjun museossa. Hälvenemässä on myös säilytystiloissa tapahtuneiden muutosten ja hiljaisempien vuosien aiheuttama epäjärjestys ja epätietoisuus.

Museoviraston Paikallismuseoiden kehittäminen -hankkeen ideakilpailusta alkunsa saanut kokoelmanhallintaprojekti toteutettiin Mäntyharjun museossa Museoviraston ja kunnan oman rahoituksen turvin vuosina 2012–2013. Projekti jatkui vielä valokuvakokoelmien osalta kesällä 2015.

Projektin tarkoituksena oli tuottaa tietoa museon kokoelmista, historiasta, asemasta ja tehtävästä sekä kunnan sisällä että muiden museoiden joukossa. Projektin tarjoamien resurssien turvin myös muita museon toimia on saatu terästettyä. Iso-Pappilan museoalue voittikin vuonna 2013 Savo-Karjalan alueen Vuoden paikallismuseo –palkinnon.

Kokoelmapoliittinen ohjelma

Kesällä 2012 saatiin valmiiksi työn teoreettinen pohja eli kokoelmapoliittinen ohjelma, jonka sivistyslautakunta hyväksyi maaliskuussa 2013. Vuoden 2013 aikana museologi Anne Närhi kävi läpi ja arvioi museon esinekokoelmaa. Huonokuntoisia ja hauraita esineitä siirrettiin parempiin säilytystiloihin, esineitä luetteloitiin ja suojattiin aiempaa paremmin ja luettelotietojen paikkansapitävyys tarkistettiin.

– Paljon on saatu aikaan, paljon paikallismuseotasolla ennennäkemätöntä työtä. Mutta niinhän se on, että vaikka projekti päättyy, itse työ ei lopu koskaan, kertoo Närhi. 

– Tärkeää on kunnioittaa sitä työtä, joka museolla on jo tehty. Samalla olisi kuitenkin kyettävä vastaamaan tämän hetken ongelmiin ja resursseihin katsoen tulevaisuuteen, Närhi muistuttaa. – Kuten ohjaajani maakuntamuseossa sanoi, tämä työ on äärettömän haasteellista ammattimuseoissakin.

Jokainen museon esine on käytävä läpi ja arvioitava, mitä se kertoo edustamastaan ajasta tai ilmiöstä. Arka aihe ovat museopoistot. Yksikään vahingoittumaton esine ei joudu kokoelmasta pois. Poisto on monimutkainen prosessi niin arvoiltaan kuin paperisodankin puolesta. – Siihen ei todellakaan ryhdytä ilman todella hyviä syitä, Närhi naurahtaa.

Itse kokoelmatyön lisäksi Närhi on kirjoittanut ja suunnitellut museonäyttelyitä, tehnyt tutkimustyötä, kirjoittanut ahkerasti museoblogiin ja toiminut museo-oppaana. – Asiakaskontaktissa oppii paljon siitä, mitä ihmiset pitävät tärkeänä osana kunnan historiaa. Museovieraiden tarinat ja muistot rikastuttavat myös omaa ymmärrystä. Toivoisinkin paikallisilta enemmän rohkeutta tallettaa omat muistonsa ja etsiä juuriaan, jotta kunnan ainutlaatuinen historia pidetään elävänä.

Valokuvien ja audiovisuaalisen aineiston hallinta- ja tallennussuunnitelma: KOPOn täydennysosa

Kokoelmanhallintaprojekti sai jatkoa kesällä 2015. Projektin lopputuloksena syntyi kokoelmapoliittista ohjelmaa täydentävä Valokuvien ja audiovisuaalisen aineiston hallinta- ja tallennussuunnitelma, jonka sivistyslautakunta hyväksyi lokakuussa 2015. Projektin aikana museon kesätutkija Susanna Helminen kävi läpi ja järjesti museon paikallismuseotasolla mittavan valokuvakokoelman. 

Kun työ toukokuussa alkoi, tiedot museon kokoelmiin kuuluvista luetteloiduista valokuvista löytyivät ainoastaan viidestä 1970-luvulla muodostetusta valokuvaluettelosta. Käytännössä tämä tarkoitti mustekynällä tehtyjä muistiinpanoja sidotuissa muistikirjoissa.

– Muuten hyvä, mutta yksittäisen kuva-aiheen etsiminen noin 5600 luetteloidun valokuvan joukosta muistikirjoja selailemalla on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, toteaa Helminen.

Projektin alkajaisiksi otettiin käyttöön vanha kunnon Excel ja tehtiin taulukko. Taulukkoon luotiin valokuvaluetteloihin kirjattuja kenttiä vastaavat sarakkeet. Tulevaisuutta silmällä pitäen käyttöön otettiin myös muutama lisäkenttä. Nyt kaikki luettelointitiedot on digitoitu. Yksin tämä uudistus helpottaa yksittäisten kuvien löytämistä kokoelmista merkittävästi. 

Entäs sitten, kun taulukosta on löydetty kuva vaikkapa Iso-Pappilan päärakennuksesta sadan vuoden takaa? Kuvan numero on selvillä, mutta nyt pitäisi löytää itse valokuva. Vielä toukokuussa museon kuva-arkistot olivat melkoisessa epäjärjestyksessä - yksittäisen kuvan löytäminen pelkän kuvanumeron perusteella olisi ollut työn ja tuskan takana. Kesän aikana kuvat on saatu järjestykseen.

– Kuvien etsiminen on välillä vaatinut aikamoista salapoliisin työtä ja kärsivällisyyttä, Helminen naurahtaa. – Nyt on kuitenkin saavutettu melko hyvä käsitys siitä, mitä kaikkea arkistojen kätköistä löytyy.

Helminen on kesän aikana laatinut tarkat ohjeistukset kuva-arkiston ylläpitoon, kuvien digitoimiseen ja työn jatkamiseen tulevaisuudessa. – Museon kuva-arkiston käytettävyyden eteen on tehty paljon tärkeää pohjatyötä, toteaa Helminen. - Vaikka työnsarkaa riittää tulevillekin vuosille, nyt on ainakin selvää, miten arkiston kanssa toimitaan jatkossa. Tästä on hyvä jatkaa.

Toivo elää senkin suhteen, että Mäntyharjun museossa voitaisiin joskus tulevaisuudessa ottaa käyttöön sähköinen kokoelmanhallintajärjestelmä, jonka avulla valokuvat saataisiin myös yleisön nähtäville. Luettelointitietojen sähköiseen muotoon saattamisesta on hyötyä myös tätä tavoitetta silmällä pitäen.